Takaisin jalleen Nkhata Bayssa. Tuntuu jo, ettei taalta paase koskaan poissa:) vaikka eipa ole kylla kiiruskaan. Takana on rentouttava viikko Likoma Islandilla ihan Mozambikin rannikolla. Oli rantaa ja kirkasta vetta, riippukeinuja ja kookospahkinoita.
Ehka kaikista kummallisin ja mieleenpainuvin asia oli kuitenkin lauttamatka Nkhata baysta Likomaan. Matkaahan on niinkin paljon kuin 60 km eika matkassa pitaisi kestaa kovinkaan kauaa. Lahto tapahtui melkein ajallaan viime maanantaina 10 aikoihin illalla. Laivaan lastaus tapahtui yhden pienen portin kautta, eika se ollut mitenkaan erikoisen vaikeaa. No aamulla 9 tunnin matkustamisen jalkeen paastiin Likoma-saaren rantaan. Laituria ei tietenkaan ole, joten ihmiset rynni samasta pikkuportista ulos pelastusveneisiin, samalla kun saarelta tulevat koittivat paasta sisaan laivaan. Tastahan seuraa aivan kasittamaton tungos. Elaissaan en oo samanlaista saatamista ja sahlaysta nahnyt. Ihmiset kiipesi laivan kylkea pitkin ylos ja alas heitellen omia tavaroita joko pelastusveneisiin tai laivaan riippuen siita mihin suuntaan olivat menossa.
Lopulta sitten paastiin ulostautumaan siitta purkista pelastusveneeseen, jolla oli tarkoitus menna maihin. Veneessa oli jo varmaan se 22 ihmista mika oli maksimimaara porukkaa, mutta aina vain johonkin valiin lisaa ihmisia saatiin sullottua. Lopulta pelastusvene oli niin taynna, etta vesi tuli laidan yli veneeseen. Vasta siina vaiheessa lahdettiin suuntaamaan nokkaa kohti saarta. En kasita miten se edes lopulta pysyi pinnalla koko matkan. No eipa enaa soutelut Saimaalla pelota isommallakaan porukalla.
Kaytiin myos katsastamassa Likomalla paikallinen poppamies. Potilaana oli mies, jonka jalka oli kuin tilkkutakki. Parsittu kokoon monesta eri palasesta. Oli passitettu poppamiehella sairaalasta, koska eivat siella osanneet mitaan tehda. Parantumaan pain oli kuulemma menossa. Lisaksi oli kaksi naista, joista toinen oli ilmeisestikin 11 kuulla raskaana ja toinen vasta yhdeksannella:) Molemmilla oli sama ongelma, eli lapset eivat olleet masussa oikein pain, vaan paa oli ylempana kuin jalat. Hoitona tahan ilmeisesti ikavaan ongelmaan on ruoska. Ensina lekuri rupesi hakkaamaan naista nyrkilla selkaan ja mittailemaan kuinka pitkalle lapsi masussa alaspain liikkui. Vahan aikaa selitteli jotain ja tulkki kertoi meille, etta naisen mies oli noiduttu ja kuollut, jonka jalkeen tama kirous oli siirtynyt taman vaimolle eli hoidettavana olevalle naiselle. Koska nyrkilla hakkaaminen ei ilmeisesti ollut tarpeeksi tehokas hoito muoto, otettiin seuraavana kayttoon ruoska. Talla sitten vahan aikaa naista natisti maiskittiin ja lopuksi ruoska kaannettiin toisin pain ja tokittiin silla puukahvalla. Tama ilmeisestikin toimi, koska ilmiselvasti tama lapseksi kutsuttu iso moykky oli liikkunut lisaa alaspain. Kylla siina oli valilla melko kummallinen olo katsella tata toimintaa. Mutta kokemus tamakin.
Saimme myos rahat takaisin jotka katosivat Jollyboyssissa Livingstonessa, joten havikki on nyt +-0. Semmoista talla kertaa. Kuvia ei ole tulossa, koska intternetti on edelleen sairaan hidas taalla. Ehkapa sitten Dar Es Salaamista, jonne pamahdetaan torstai aamuna.
-JH
Lähettänyt: harez - 20.7.2009 klo 19.04
